Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Stable diary

TehtävätOleskeluhuone ✤ Tuntikirja

Tallipäiväkirjaan kirjoitetaan kaikki tallilla tapahtuva - eli siis hoitotarinat. Jos suoritat tarinassasi tehtäviä, on hyvä merkitä ne tarinan otsikoksi tai viimeiseksi huomautukseksi.
Jos tahdot vastausta tallin henkilökuntaan kuuluvalta hahmolta, voit jättää kysymyksen tarinan lopussa. Näin toimitaan esimerkiksi hoitohevosta pyydettäessä - tapahtuma käy jo tarinassa, mutta ylläpito vastaa kysymykseen vielä erikseen, ja tarinassa käytetyltä hahmolta tulee myös perustelut vastaukselle.

JOULUN KIRJOITUSLAHJA!

Joululoman ajan jokainen saa kirjoittaa putkeen
useammankin tarinan, jos kirjoitusinto yllättää!
Kurjaa rajoittaa teidän tekemistänne oman hitauteni takia.
Merry Christmas, toivoo Hemsburyn ylläpito!

Liittymissivulta löytyy muutama kirjoitusohje ja muistutus.

Vieraskirja  << <  13  14  15  16  17  18  19 [ Kirjoita ]

Nimi: Posy

06.03.2016 14:54
Uuu, sain vihdoin kirjoitettua ensimmäisen tarinani!

----

Hei, olen Posy. Olen kotoisin Cornwallista ja asuin siellä 6-vuotiaaksi asti, mutta sen jälkeen perheeni on muuttanut paikasta toiseen monen monta kertaa. Kummatkin vanhemmistani ovat menestyneitä töissään, äiti kustannustoimittajana ja isä pomona jossain isossa yrityksessä, joten heidän täytyy jatkuvasti olla matkustelemassa ympäri maailmaa, ja se johtaa myös jatkuvaan muuttamiseen. Vihdoin vanhempani ovat kuitenkin tajunneet, ettei se ole paras vaihtoehto heidän lapsilleen aka minulle ja adoptoidulle pikkusiskolleni Lilylle. Minä olen jo menetetty tapaus (ja isoveljeni Isaac on jo 22-vuotias ja asuu yksin Lontoossa, joten häntäkään ei voida enää auttaa), mutta ainakin Lily saa vähän vakaamman lapsuuden. Mutta älä huoli, minulla on kaikki ihan hyvin. Toivon ainakin olevani suhteellisen järkevä ihminen.
Nyt olemme jostain syystä muuttaneet Shropshireen, syytä en tiedä, mutta sen tiedän, että olemme asettumassa aloillemme. Vanhempani ostivat mukavan kokoisen kartanon, mistä en ole pahoillani, ja meillä pitäisi olla pieni lampikin lähimaastossa. Mutta kaikkein eniten olen innoissani tallista, joka on sopivan pyöräilymatkan päässä kodistamme. Äiti lupasi varata minulle sieltä irtotunnin, josta olen äärettömän täpinöissäni. Olen ratsastanut pienestä pitäen, mutta todella epäsäännöllisesti, joten en ole vielä kovin korkealla tasolla ratsastuksessa. Silti rakastan hevosia, ja Hemsbury Stables, joka tämän tallin nimi on, on kuin taivaanlahja.
Äiti vaatimalla vaati, että hän vie minut ensimmäiselle ratsastustunnilleni autolla, vaikka olisin hyvin voinut mennä pyörälläkin. Kai tämä on hivenen nopeampaa, joten suostuin lopulta. Niinpä kaarramme nyt tallin parkkipaikalle ja äiti sammuttaa auton. Astun ulos autosta ja viileä ilma tunkeutuu luihin ja ytimiin. Nyt ei edes ole niin kylmä kuin voisi olla, mutta taisin laittaa liian vähän vaatetta päälle. Se kuitenkin unohtuu mielestäni heti kun näen tallirakennuksen. Kurkustani pääsee pieni innostuksen pihahdus ja lähden pikakävelemään ovia kohti.
Sisään astuessani olen törmätä tummahiuksiseen mieheen.
“Oh, anteeksi! Hei, sinä taidat olla Posy? Tervetuloa Hemsburyyn. Minä olen Curtis, ratsastuksenopettaja”, kertoo mies.
“Hei, kyllä, olen Posy”, sanon ennen kuin Curtis ennättää keskeyttää minut.
“Olen pahoillani, minulla on pari kiireellistä asiaa hoidettavana ennen tunnin alkua, joten näytän nopeasti ratsusi ja voit alkaa harjailla sitä.”
Seuraan Curtisia ja hän osoittaa minulle punarautiaan tamman, joka vaikuttaa hieman uniselta.
“Tässä on Hilde. Se on ihan kiltti, mutta suosittelen sinua silti laittamaan karsinan oven kiinni, ettei se keksi lähteä vaeltelemaan, kun katsot muualle”, Curtis tokaisee.
“Ja jos tarvitset apua, voit pyytää Pennyä”, Curtis sanoo osoittaen suunnilleen ikäistäni tyttöä, joka harjaa söpöä shetlanninponia. Sitten Curtis viilettää ulos tallista. Äiti antaa minulle suukon poskelle.
“Minun täytyy nyt mennä, mutta tulen hakemaan sinut sitten tunnin jälkeen”, äiti hyvästelee.
Siitä on hetki, kun olen viimeksi edes käsitellyt hevosta, mutta ei kai se kovin vaikeaa voi olla? Seison hetken karsinan edessä tietämättä mitä tehdä, mutta katson hieman ympärilleni ja näen korin täynnä harjoja ja muita härpäkkeitä karsinan edessä. Otan yhden harjoista käteeni, astun karsinaan ja alan hellästi harjaamaan ratsuani.
“Voit sinä vähän enemmän voimaa käyttää”, kuuluu ääni karsinan ulkopuolelta. Tunnistan tytön Pennyksi, josta opettaja, olihan se Curtis, mainitsi.
“Ai, anteeksi. En ole ratsastanut pitkään aikaan.. minua jännittää vähän”, myönnän.
“Ei se mitään, ei tarvitse pyytää anteeksi. Tuo ei todellakaan ollut iso virhe”, Penny sanoo hilpeästi. “Tarvitsetko apua?”
“Mikä ettei.”
Penny ottaa itselleen harjan ja astuu sisään karsinaan. Hän menee hepan toiselle puolelle ja alkaa harjaamaan.
“Taidat olla uusi täällä?”
“Joo, muutin tänne ihan pari päivää sitten.”
“Kiva saada tänne uutta porukkaa. Aiotko käydä täällä paljonkin?”
“Se olisi suunnitelmissa. Olen aina pitänyt ratsastamisesta, mutta en ole koskaan pystynyt tehdä sitä kovin säännöllisesti.”
“Ai, miksi?”
“Olemme muuttaneet paikasta toiseen aika paljon.”
“Noh, toivon, että näen sinua täällä uudestaankin”, Penny sanoo ja saa minut hyvälle tuulelle. Tai siis, olinhan minä jo valmiiksi hyvällä tuulella, mutta äh... kyllä sinä tiedät mitä minä tarkoitan.
Saatuamme harjattua Hilden (tarkistin nimen Pennyltä) puhdistan Hilden kaviot samalla kun Penny auttaa minua hakemalla satulan ja suitset. Penny vetäisee suitset sulavasti Hildelle, kun minä asettelen satulaa sopivalle kohdalle. Laitan satulavyön kiinni ja rapsutan ratsua sä’än kohdalta.
Curtis saapuu takaisin talliin ja ohjeistaa minua ja muita ratsastustuntilaisia seuraamaan häntä maneesiin. Penny hyvästelee minut ja lähdemme Hilden kanssa köpöttelemään maneesia kohti. Kaikki ratsukot menevät keskikaartoon. Kiristän satulavyötä pohtiessani samalla, että olenko yhä tarpeeksi notkea pääsemään hevosen selkään ilman avustusta. Päätän yrittää, vaikka luultavasti teen itsestäni vain pellen. Otan satulan etu- ja takaosasta kiinni, laitan toisen jalkani jalustimeen ja hengitän syvään. Teen pari pientä hyppyä ja ponnistan sitten lujaa. Näytän luultavasti aivan idiotilta ähkiessäni ja ponnistellessani, mutta kovan aherruksen päätteeksi istun Hilden selässä. Naama punaisena, mutta tyytyväisenä hymyilen itsekseni ja työnnän toisen jalkani jalustimeen. Muutkin ratsastajat näyttävät päässeen ratsujensa selkään, joten Curtis aloittaa tunnin.
Hän käskee meitä lähtemään liikkeelle. Menemme käyntiä rauhallisesti ohjat pitkinä ja yritän totutella taas hevosen rytmiin. Siitä on tosiaan kauan kun olen viimeksi ollut hevosen selässä... Hilde etenee rauhallisesti, mikä on ihan hyvä juttu, sillä saan pehmeän laskeutumisen ratsastamiseen. Muutaman minuutin lämmiteltyämme Curtis käskee meitä keräämään ohjat käsiimme. Teen työtä käskettyä, mutta Hilde ei tunnu olevan vielä ihan hereillä.
“Laitapa Hildeen hieman lisää vauhtia, paina pohkeilla”, Curtis huudahtaa minulle ja antaa muillekin neuvoja. Potkaisen Hildeen kevyesti vauhtia, ja huomaan sen hieman alkavan jo heräillä. Curtis laittaa meidät harjoittelemaan aluksi pysähtymistä, peruuttamista ja liikkeelle lähtöä. Suoriudun hommista kiitettävästi, vaikka Hilden koneet lähtevät liikkeelle kyllä uskomattoman hitaasti. Kun olemme taas jonkin aikaa harjoitelleet ensimmäisiä asioita, on aika ravata. Jos liikkeellelähtö oli vaikeaa, on ravin nosto sitäkin haastavampaa. Pohkeilla Hilde lähtee kyllä kävelemään hieman nopeammin, mutta ravin nostamiseen tarvitsen jotain muuta. Curtis tuo minulle raipan, ja sen avulla Hilde nostaakin ravin. Vaihtelemme käynnin ja ravin välillä, ja tuon ensimmäisen välikohtauksen jälkeen Hilde alkaa ravata ilman raippaakin.
“No niin. Voisimme seuraavaksi harjoitella hieman laukannostoa. Koska teistä suurin osa ei ole tainnut vielä paljoa laukata, voisimme tehdä sen vaikka liinan päässä”, Curtis ilmoittaa. Koska ratsastukseni on ollut niin epäsäännöllistä, en ole montaa kertaa laukannut, mutta on minulla onneksi sentään vähän kokemusta.
Curtis ohjaa muut maneesin toiselle puolelle, jossa me menemme pääty-ympyrällä taas pysähtymisiä ja liikkeellelähtöjä, ja ottaa yhden ratsastajan toiselle puolelle ja antaa hänen nostaa pari kertaa laukan ja harjoitella laukassa istumista. Minä olen kolmas, joka pääsee laukkaamaan.
“Nosta ensin ravi”, Curtis käskee ja minä teen niin. Jälleen Hilde lähtee liikkeelle aika hitaasti, mutta lähtee kuitenkin. Curtis opastaa minua oikeaoppisessa laukannostossa ja varoittaa, että Hilde saattaa heittää pukkeja laukannostossa.
“Voit nyt nostaa laukan.”
Hieman jännittyneenä yritän nostaa laukan. Hilde, kuten minua varoitettiinkin, heittää pienen pukin, mutta se on nopeasti ohi, ja nyt Hilde kiitää laukaten pehmeästi ympyrässä. Sydämeni huutaa innosta ja minusta tuntuu kuin lentäisin. Tällaisina hetkinä tosiaan muistan, miksi pidän hevosista niin paljon. Aivan liian pian Curtis käskee minua hidastamaan ja palaamaan käyntiin.
Loput ratsastajat pääsevät laukkaamaan, ja lopuksi menemme käyntiä ohjat pitkinä. Curtis tulee antamaan kaikille henkilökohtaista palautetta.
“Tämä oli tosiaan ensimmäinen kertasi täällä. Ratsastit hyvin, mutta huomasin että nojaat välillä oikealle, eli yritä keskittyä siihen, että istuisit suorassa”, hän kommentoi. Nyökkään merkiksi siitä, että olen kuunnellut.
“Oletko tulossa vielä jatkossa tunneille?” Curtis kysyy.
“Tulisikin kyllä mielelläni”, vastaan lyhyesti. Curtis antaa vielä palautteet muille ja palaamme sitten keskikaartoon. Nousen ratsuni selästä ja kehun sitä silittäen sen kaulaa. Curtis mainitsee, että Hilde jää seuraavallekin tunnille. Seuraava ratsastaja saapuukin melkein heti, joten ojennan ohjat tälle ja menen sitten takaisin talliin.
Menen parkkipaikan viereen odottelemaan äitiä, mutta häntä ei vaan näy. Tyypillistä. Laitan hänelle tekstiviestin. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua päätän, etten jää ulos palelemaan, vaan menen tallin oleskeluhuoneeseen. Astun oleskeluhuoneen ovesta sisään ja istahdan hieman kulahtaneelle sohvalle. Huone on tyhjä, mistä olen kiitollinen, sillä olen aika lailla poikki, enkä jaksa keskustella kenenkään kanssa. Selailen hetken aikaa puhelintani, katson josko äiti olisi vastannut tekstiviestiini, mutta mitään ei kuulu. Asetun makuulle sohvalle, mutta tunnen jotain kovaa sohvatyynyjen välissä. Vetäisen esiin vihkon, jonka kannessa lukee “Henkilökunnan tallipäiväkirja” tyylitellyin kirjaimin. Samassa puhelimeni piippaa.
“Olen ulkona”, kuuluu äidin tekstiviesti. Ei mitään muuta, ei edes anteeksipyyntöä myöhästymisestä. Tuhahdan. Nousen sohvalta ja vien vihkon pöydälle, jotta kuka sitä tarvitseekaan, löytää sen helposti ja poistun sitten tallista. Vaikka äitini onkin välillä aika epähuomaavainen, ei mikään saa iloani ratsastuksen aloittamisesta hiipumaan.

Vastaus:

Tervetuloa, Posy! Mahtavaa kuulla että viihdyit ja tunti Curtisin ohjauksessa sujui hyvin, vaikket hetkeen ollutkaan käynyt opetuksessa - siitä se laukka lähtee! Koko henkilökunta toivoo lämpimästi, että jatkat meillä.
Hieno malliesimerkki siitä, kuinka tehtäviä tarinoissa suoritetaan. Keräsitkin niitä reippaat viisi kappaletta. Tarina etenee hienosti, dialogi on reipasta ja toimivaa ja kuvailit fiiliksiä uudesta tallipaikasta niin, että sitä oli ilo lukea. Pyydä ihmeessä hoitohevosta seuraavassa tarinassasi, sillä näytit pärjäävän jo nyt Hilden kanssa hyvin! (Muita sopivia hevosia voisivat olla myös Sapfo, Tara, Natasha tai Turkmen). Nouset heti sen myötä kakkostasolle.

Palkkioksi sait £25, ja suoritit seuraavat tehtävät:
- Tutustu talliin
- Esittäytykää, olkaa hyvä
- Tapaa tallilaisia
- Irtotunti
+ lisätehtävä "Kadonnut tallipäiväkirja" - Hadley kiittää ja kuittaa!

Nimi: Hemsburyn väki

07.02.2016 19:43
Kaikki hoito- ja muut tallitarinat laitetaan tähän vieraskirjaan!
Ennen lähettämistä kannattaa pitää teksti tallessa esim. wordissa tai tietokoneen muistiossa, sillä joskus vieraskirja kenkkuilee.

©2019 ✤ Hemsbury Stables ✤ - suntuubi.com