Hemsburyn joulu!

Jouluna tallin sisäpihalle, siihen missä kesäisin pulputtaa yksinkertainen suihkulähde, tuodaan suuri joulukuusi. Tänä vuonna herra MacBain ja Magnuksen isä Mark Sinclair huolehtivat sen hankinnasta, ja pystytys on myös jäänyt tallin miesten kontolle. (Lachlan jupisi aiheesta paljon).

Donna, yllättävää kyllä, pitää joulukoristeista aivan suunnattomasti. Tavallosesti hän on hillityn tyylikäs ja kimpaantuu pienestäkin sotkusta, mutta Donnan joulufiilistä ei kyllä päihitä mikään. Hevosilla on treeneissä punaiset huovat ja pintelit, Donnan omatkin vaaleansiniset sävyt vaihtuvat joulun väreihin, ja hän rakastaa ripustaa koristenauhaa ja palloja pitkin tallia. Hän ja Elaine osaavat kaivaa vanhat joulukoristeet aina jostain.
Paula piirtelee ponien hoitovihkoihin sydämiä, poroja, kuusia ja paketteja.

Penny ja Lachlan yrittävät yleensä kasata jonkinlaista joulukorttirinkiä, jossa jokainen hoitaja tekee nätin kortin, ja joulun alla jokaiselle myös jaetaan jokin kertyneistä korteista. Askartelutarvikkeita löytyy hoitajienhuoneen pöydältä - ja jollakin ihmeen kaupalla myös ynseä Magnus on saatu mukaan. Hän pitää joulusta oikeasti aika paljon, varsinkin Hemsburyssa.
Tallin toimistossa ja hoitajienhuoneessa on koko joulukuun ajan lähes poikkeuksetta tarjolla pipareita, minttukarkkeja ja suklaata, ja teehetkien lisäksi henkilökunnalta on hyvin helppoa saada lupa ja tarvikkeet kaakaon tai mehun lämmittämiseen. Joskus Donna innostuu leipomaan jotain ylimääräistä, joskus taas Curtisin vaimon Lindan tai Lachlanin äidin Margaretin leivoksia näkee tallilla asti. Sean MacBain saattaa myös yllättää - tavanomaisen myhäilynsä (ja ajoittaisen huutamisensa) sijaan iso mies hyräilee kaikenlaisia joululauluja melko tasaisella tahdilla.

Jopa Curtis ja Hadley naljailevat toisilleen tavallista vähemmän.

Syyskausi alkoi!

Kesän viimeiset kilpailumatkat alkavat olla pulkassa, tuntikalenteri on päivitetty ajan tasalle, ja kesän aikana on saatu kerättyä ihana määrä uusia hoitajia! Kaksi uutta yksityishevostakin on mahtunut matkalle mukaan, ja tässä odotellaankin enää uuden syyskauden mukanaan tuomia yllätyksiä (seikkailuja kenties?) ja loppusyksystä alkavaa metsästyskautta!

Pienenä maistiaisena tästä kaikesta taltiointi kouluvalmennuksesta, jolle Hadley ja Seolh osallistuivat kuukausi sitten Metsälammella.

Valmennuskysymykset vastauksineen

- Marie kysyi jokaiselta osallistujalta etukäteen, "miksi juuri sinut pitäisi valita valmennukseen?" Mitä vastasit vakuuttaaksesi vaativan valmentajan?
Hadley rykäisi kevyesti ja koetti olla mahdollisimman vakuuttava asiallinen aikuinen. "Olen pitkään ollut sitä mieltä, että meillä kotitallilla kouluvalmennuksissa on hieman eripuraa -" varsinkin jos valmentaja ja valmennettava ratsastivat samoilla hevosilla ja kilpailivat toisiaan vastaan, "- ja uusi, asiantunteva näkökulma tekisi hyvää. Ja meillä on hyvä hevonen, sen kanssa treenaa mielellään ja se tarvitsisi myös ulkopuolista mielipidettä."
Pienen hetken kuluttua mies rykäisi uudestaan: "Ja koulutreeni tekisi hyvää minullekin." Eikä pelkästään siksi, että sanottu kotitallin kouluvalmentaja oli kaunis nuori nainen, johon teki mielellään vaikutuksen.

- Jo valmennuksen alussa Marie osoitti sinua juoksutusraipalla ja karjaisi jotakin. Mistä sait kuulla?
"Ja missä sinun ratsastushanskasi ovat?" valmentaja ärjyi. "Luuletko, että saat mitään aikaan jos sormet ovat rakoilla jo valmennuksen puolivälissä!" Aivan kuten silloin kun Hadley vasta aloitteli ratsastusta. Pakkohan siihen oli myöntyä ja kaivaa hiostavat hanskat käteen.

- Miten ratsusi suhtautui naama punaisena kentällä tamppaavaan valmentajaan?
Seolh on valitettavasti hieman hermostuneemmasta päästä hevosia, ja sillä oli valmennuksen alkupuolella isojakin ongelmia: esimerkiksi se, kuinka samanaikaisesti kävellä suoraan, kuunnella kentän ulkopuolella liikkuvaa väkeä, katsella vasemmalla silmällä ratsastajan polvea ja oikealla valmentajan kiihkeää kulkua. Sellainen on arvatenkin nuorehkolle tammalle turhauttavaa, ja johti melko reippaaseen pään viskomiseen ennen kuin Seolh rentoutui.

- Mistä asioista Marie huomautti sinulle valmennuksen aikana?
Alusta tuntuma oli liian kova, lähinnä reaktiona hevosen hermostuneisuuteen ja omaan kokemukseen maastoesteratsastuksesta herkän koulun sijaan. Huomautettavaa oli myös istunnassa ja sen tasaisuudessa, sekä liian nopeatahtisissa avuissa. Seolh oli hieman kiireisellä tuulella, Hadley samoin.

- Miten yhteistyö ratsusi kanssa sujui omasta mielestäsi?
"Hyvinhän se meni. Ainakaan tänään ei jouduttu tekemään ylimääräisiä kierroksia tai pysähtymään kesken kaiken! Kyllä Seolh oli hienona tänään, ei se pelännyt uusia paikkoja tai hevosia ollenkaan."

- Sait ainakin yhden pienen kehun Marielta valmennuksen aikana. Mikä se oli?
"No niin, hyvä, hevonen rentoutui vähän kulmassa kun annoit taas myöten. Näin se kokoaa itseään."

- Mikä jäi tästä valmennuksesta parhaiten mieleesi?
Vatsa- ja reisilihaksia ei ollut tullut käytettyä yhtä rankasti aikoihin, ja satulasta laskeutuessa kävelytyyli oli varmasti yhtä tyylikäs kuin länkisäärisellä lännenmiehellä. Sää oli yllättävän lämmin. Huomattavaa oli myös tarkan ja tiukan valmennustyylin tuttuus - se, oliko sellaista ollut ikävä, oli sitten asia erikseen.
Seolh tarvitsee pehmeämpää kättä ja vahvempaa istuntaa, ja se olisi taatusti Hadleylle jatkossakin hyvä ohje. Myös hitaammat, jumppaavat avut esimerkiksi volteilla ja taivutellessa auttavat Seolhia rentoutumaan. Istuntatreeniä pitää muistaa jatkaa.

- Millaiset fiilikset valmennuksesta jäi?
"Hyvät... tai siis, lähinnä sellainen olo, että eihän tässä osaa hittojakaan. Pitää treenata. Paljon. Ja rauhoittua. Reisiä jomottaa. Mutta sitä nyt on saanut kuulla aina muiltakin, että ei se ole uutta.
"Ehkä sitä uskaltaa seuraavalla viikolla jopa kokeilla näitä juttuja uusiksi."

Valmentajan teksti

Seolh vaikutti ihan potentiaaliselta hevoselta ulkonäkönsä puolesta. Harmi että valmennus ei antanut aivan samaa kuvaa. Sähän istut kuin Notre Damen kellonsoittaja, ei ihmekään että hevosellasi on vaikeuksia liikkua tasapainoisesti! Ryhdistädy ja katsele korvien välistä eteenpäin sen sijaan että tuijotat hevosesi keskijakausta. Ja se ohjastuntuma, voi luoja miten paljon jouduin siitä huomauttamaan! Toisinaan aivan liian kireä ja toisinaan jätit hevosen tyhjän päälle antamalla ihan liikaa ohjaa. Pidä jalkasi hevosen ympärillä ja ryhdistäydy, niin saat ihmeitä aikaan. Pohkeenväistöissä ongelmat syntyivät juuri sen takia, että jalat olivat irrallaan hevosen kyljistä. Myös ulkopohkeen on oltava kiinni vaikka sisäpohje väistääkin. Laukkatyöskentelyssä kokosit Seolhia aivan liikaa, eikä laukka päässyt pyörimään ja hevonen oli kireänä. Oletko varma ettei sillä ole selän lihakset jumissa? Suosittelen että välillä annat Seolhin laukata pitkällä ohjalla, se tekee varsin hyvää selälle.

Kesäajan ratsastus

Tunteja järjestetään kentällä aamu- ja iltapäivisin, jotta päivän paahteisimmilta hetkiltä säästytään. Maneesi on ison osan ajasta tyhjänä, joten siellä voi nähdä esimerkiksi Hadleyn, Donnan tai Elainen kesäkurssiryhmien treenejä.
Muistakaa pestä hevoset, jos ne ovat hikisiä tunnin jälkeen! Rankan estetreenin jälkeen on myös hyvä kuivata jalat. Brunhilde, Sapfo ja Lawrence tarvitsevat myös kärpäsotsapannat ja Lawrence loimen laitumille.

Kisahaaveri

Orange Wood Ranchin kenttäkilpailut, 26.6.2016

Taustajoukkosi kisoja varten ovat totta kai lähteneet mukaan matkaan kannustamaan teitä paikan päälle! He haluavat ikuistaa sinut ja ratsusi ennen ja jälkeen kilpailusuorituksen. -- Mikä ero näiden kahden kuvan välillä on ilmeessä ja olemuksessa? Uhkuiko tahto silmistä voitonhimoa ja myöhemmin tullut nujerretuksi kehnon suorituksen pistettyä kaiken mönkään? Onko kuontalo pysynyt kondiksessa vai onko niin hevosen letti, kuin sinun tukkasikin pyörremyrskyn jälkeinen harakanpesä?

Osallistuminen

"Hadley, oletko okei?"
"Olen, Lucy ei. Se ontuu toista takasta, eikä anna koskea siihen. Viimeinen hyppy meni päin honkia."
"Siltä se näytti. Istu alas, Curtis lähti hakemaan eläinlääkäriä."

Maastoestekoe on yleensä kenttäkilpailujen viimeinen osuus, ja niin se oli tälläkin kertaa. Luokat olivat helppoja - vaativin vain HeB-95-90. Vielä ennen kouluratsastusluokkaa Hadley olikin ollut varma siitä, että koko kolmiottelu sujuisi kuin vettä vain.
Lucille on aina ollut kiukkuinen tamma, mutta hyvinä päivinä se osaa olla oikea unelma. Kevään onnistuneet maastoretket saivat Hadleyn uskomaan, että iso punaruunikko osaisi käyttäytyä nytkin. Esteluokan aikana Lucy oli alkanut niskuroida, mutta rata oli puhdas.
Sää oli hiostava ja kirkas, hiekka pöllysi. Liekö syynä ollut iso määrä paarmoja vai auringonpistos, mutta Lucy luimi, hyöri paikoillaan ja viuhtoi häntäänsä koko verryttelyn ajan. Muut varmistelivat Hadleyltä moneen otteeseen, tahtoiko tämä todella vetää kisan loppuun asti. Mies oli vain nauranut ja taputtanut tammaa kaulalle, se oli pärskähtänyt, ja ratsukko lähti valmistautumaan. Aina kaikki ei tosiaankaan mene nappiin.

Mies ja hevonen nilkuttivat yhdessä tallipaikalle keskeytetyn maastoesteradan jälkeen - vauhti oli liian kova ja keskittyminen liiaksi riitelyssä siitä, mihin suuntaan mennä. Vaikka esteet olivat matalia, uupumus oli ollut niin suuri, että yhdeltä tukilta lennettiin päistikkaa yli - Hadley tippui, muttei onneksi jäänyt alle. Lucille kompuroi esteen jälkeen nopeasti pystyyn ja raahasi häntä perässään jonkin aikaa, kunnes rauhoittui. Tamma aristaa takajalkaansa edelleen.
Eläinlääkärin mukaan vuohinen on saattanut venähtää. Lucille joutuu lepäilemään kotitallilla jonkin aikaa ennen uusia kisoja, jotta se paranee. Hadley selvisi pelkillä naarmuilla.

Kouluvalmennus

Kun uusi hevonen tulee asiakaskäyttöön, siihen pitää kaikkien henkilökunnankin jäsenten pikkuhiljaa tutustua.

Morse & Curtis

Hemsburyyn oli saapunut aivan uusi hevonen, joka totteli kuulemma nimeä ”Morse”. Erilaisten sattumien kautta päädyinkin lopulta itse valmentamaan ruunaa ja sen ratsastajaa Curtisia, koska hevonen oli kuulemma aavistuksen varautuneempi yksilö ja itse olin tottunut työskentelemään sellaisten kanssa. Ratsastajan ja ratsun vasta tutustuessa toisiinsa oli ihan hyvä saada ulkopuolinen vähän avittamaan jos ongelmia syntyisi ja sen takia seisoinkin nyt Hemsburyn kentän laidalla katsomassa ratsukon itsenäistä alkuverryttelyä.
Morse näytti minusta aika kivalta ja näppärältä tapaukselta, mutta huomasin, ettei se todellakaan keskittynyt täysin selässä istuvaan mieheen. Sen korvat ja silmät kääntyilivät vähän väliä mitä mihinkin suuntaan ja ohi kävelevä ihminenkin sai ruunan hypähtämään sivummalle. Curtis näytti jopa ärsyyntyvän vähän hevosen keskittymisen puutteesta ja silloin ajattelin, että tänään ei tehdä mitään kummempaa. Koko valmennus saisi olla kokonaan vaikka sitä alkuverryttelyä, sillä ratsastuksesta ei tulisi mitään jos hevonen ei olisi läsnä. Ratsastuksenkin pitäisi olla uuden oppimista ja eräänlaista oivaltamista, eikä jatkuvaa tappelua.

Kävelinkin kentän keskelle, jotta näkisin ratsukon paremmin ja ajattelin aloittaa koko homman alusta, eli halusin hevosen käyntiin. Ratsukon kävellessä eteenpäin, pyysin Curtisia tekemään Morsella siirtymisiä käynnin sisällä. Tämä tarkoitti sitä, että vähän väliä hevosen käyntiä hidastettiin ja sitten välillä mentiin jopa lisättyä käyntiä. Siirtymisten välillä ei saanut olla pitkiä aikoja, vaan niitä piti tapahtua koko ajan. Se sai hevosen välittömästi keskittymään paremmin tehtävään kun sille ei yksinkertaisesti annettu aikaa tehdä ylimääräistä. Lopulta hevonen kuitenkin tajusi homman idean ja se alkoi taas vähän katselemaan muun ympäristön menoja. Siispä tehtävää vaihdettiin väistöiksi.
Ratsukon piti ratsastaa keskilävistäjälle ja tehdä aina yllättävään suuntaan väistöä, jotta vietiin hevoselta ennakoimisen mahdollisuus pois. Tänään oli helppoa keskittyä pelkkiin tehtäviin, sillä ratsastaja osasi selvästi oman hommansa. Autettuani ratsukon alkuun niin tehtävien vaihtelemisen ansiosta saatiin hevonen oikeasti keskittymään, koska sen oli oikeastaan pakko ja se kulki jopa ravissa todella kivasti. Laukkaa ei tänään otettu, mutta ainakin Curtis sai vihdoin hevoseen vähän tuntumaakin.