RRS Gaited Side Saddle Class

(Klikkaa kuvaa päästäksesi lukemaan kilpailuosallistumisen tarina englanniksi.)

Rakas blogi ja blogin lukijat, Donna täällä taas. Kisapäivä oli ehkä hämmentävin, jossa olen ikinä ollut, enkä ihan osaa sanoa oliko hyvä vai huono asia, että meidän tallitytöt tulivat kuvaamaan koko luokan.
Meillä on se jenkkimuuli tuolla tallissa, josta postasin vuosi sitten. Se kulkee jotain askellajihevosten nelitahtikäyntiä. Meillä on myös paljon eri kokoisia naistensatuloita. En käsitä, kuka täällä sai päähänsä yhdistää ne kaksi.
Kilpailutuloksia odotellaan vielä, tuomaristo arvioi pelkkien askellajien lisäksi laittautumista ja hevosten työskentelyä.

Jos joku olisi kertonut Donnalle, että hän vielä istuisi muulin selässä naistensatulakilpailujen askellajiluokassa, hän olisi pitänyt kertojaa hulluna, ja jatkanut matkaa.
Vaan siinä sitä nyt kuitenkin oltiin, Frankie-ruunan kanssa keskellä isoa luokkaa isoine hienoine askellajihevosineen. Penny ja Paula olivat jopa katsomossa kuvaamassa suoritusta. Frank oli utelias ja hieman hermostunut uudesta ympäristöstään, mikä ei kyllä yllättänyt Donnaa.

Curtisin ostettua mokoman surkean otuksen vuosi sitten Donna ja Elaine olivat viettäneet toimistossa monta itkuista iltapäivää Frankin takia. Se oli kiltti ja pomminvarma, joo, mutta vielä tosi nuori, eikä se oikein toiminut opetusratsuna kun ei itsekään osannut ravata tai laukata kunnolla. Jokainen askellajiratsastukseen keskittyvä nettisivu tuntui kehottavan samaa: antakaa ruunan kehittää kummallista tölttiään vahvemmaksi muun treenin ohella, niin se oppii myös erottamaan askellajit toisistaan.
Ja okei, ehkä se oli hyvä neuvo, ja Donna arvosti kyllä sitä että Curtis käytti vapaita hetkiään treenatakseen Frankin kanssa maapuomeja maneesissa. Se oli myös ihan kiva maastoratsu, koska se ei ikinä lähtenyt käsistä. Mutta ei Donna nyt omaksi kouluprojektikseen mitään askellajimuulia tahtonut! Ja Elaine oli heistä kahdesta se taitava naistensatulassa. Kuinka tähän tilanteeseen onnistui edes päätymään.

Hadley oli lähettänyt juuri ennen luokan alkua viestin "kuulin että olette siellä nyt - tsemppiä aasin kanssa!" eikä Donna osannut sanoa oliko se sympaattista vai käyttäytyikö Hadley itse kuin aasi.
Frank oli mulkoillut Donnaa pitkään kun varusteita säädettiin, ja se mietti varmasti yhtälailla sitä, miksi tilanne oli tämä. Lopulta se kuitenkin oli vain ravistanut höpsöjä korviaan ja huokaissut hiljaa. Kyllä se tuntui hyväksyväm, että he olivat tänään tiimi, vaikkeivät aina tulleetkaan toimeen.