Elainen estevalmennus

Valmennettavina Farbranch Orcus ja Hadley S.

"Hadley, yritä edes! Kyllä sinä nyt liikennesäännöt osaat, täällä on vieraita!"

No osaan osaan, ei tarvitse alkaa kettuilemaan jos hevonen ei käänny. Hittojako tässä nyt pitää hevosparkaa vielä repimään ryhtyä, kun kaikki katsovat jo valmiiksi kauhuissaan.

"Hadley, jos et sinä anna sille hevoselle kohta huutia, niin saat kohta itse raipasta."

Tule Hadley working hunter-valmennukseen Ollien kanssa, tule tule, se on kivaa! Joo, aivan varmasti. Tule Hadley, tule, ruuna tarvitsee treeniä ja olet sen verran hyvä että se varmaan kehittyy jos jatkamme näin! Ja kattia kanssa.

"Hadley, kristus, ohjaa nyt sitä Ollieta johonkin suuntaan niin te pääsette vielä joskus ehkä perillekin!"

Kiitos Elaine, kiitos, juuri tällaisia kannustuksen sanoja sitä aina kaipaakin kun saa käsiinsä puoliksi ratsutetun kaakin, joka nostelee jalkojaan yhtä paljon kuin nahkasohva.

Valmennusteksti

Keskiviikkoaamu valkeni sateisena, ja englantilaiseen tapaan saman päivän aikana saatiin kokea kaikki vuodenajat. Välillä paistoi aurinko ja kärpäset surisivat. Hyvä sentään, ettei tarvitse kauas lähteä, kun valmennuksia pidetään kotitallilla. On se Elaine perhanan tehokas, sanonpahan vaan. Lämpötila oli nopeasti lähellä hellelukemia, vaikka tihkusade jatkui. Ollieta se ei näyttänyt haittaavan lainkaan, ruuna sen kuin ravisteli päätään alkukäynneissä.
Nurmikentälle oli pystytetty monia leveitä ja kapeita esteitä, puunvärisiä ja niitä oli täytetty risukimpuilla ja heinäpaaleilla. Ollie reagoi niihin uteliaasti puhisten. Ensimmäisen säikähdyksen jälkeen kaikki oli ok. Verryttelimme itsenäisesti tekemällä siirtymisiä ja voltteja, jotta ruuna saisi jalat alleen ja vähän ryhtiä peliin, vaikka ryhmä olikin hyvin täynnä.

Ollie on sen verran pitkä lönköttäjä, että verryttelytila meinasi käydä ahtaaksi - varsinkin kun kentällä oli esteitä. Huikkailin anteeksipyyntöjä kaikille neideille aina kun kiilasimme lapa edellä ohi, toivottavasti kukaan ei kanna kaunaa.

Yksi valmennuksen tehtävistä oli neljän esteen linja, josta yhdellä ratsastuksella tuli hypätä vain kaksi. Se oli Ollielle ilmeisesti vielä aika uusi kokeilu, koska kun käänsin sen keskimmäisten esteiden ohi, se meinasi lähteä jonnekin ihan muualle kuin takaisin kohti linjan viimeistä estettä. Tuli sitä välissä pysähdyttyäkin keskelle linjaa. Ruuna tsemppasi kuitenkin hyvin, kunhan sai pujottelun juonesta kiinni.
Toinen tehtävä oli kolmen esteen kaareva linja kentän lyhyellä sivulla. Keskimmäinen este oli kapein. Se oli Ollielle huomattavasti helpompaa käsittää, vaikka kaaren ensimmäisellä esteellä puomit kolisivatkin pariin kertaan alas. Hevosen pitäisi ihan tosissaan oppia nostamaan etujalkojaan samalla kun se hyppää.

Rento Ollie kyllä on, eikä se kamalasti kuumunut, mutta meinasi se välillä vähän laiskaksi jäädä. Ryhti ja erikoisempien teiden ymmärtäminen oli sille hankalaa, mutta kontrollin puutteesta ei onneksi ollut kyse. Olen todella tyytyväinen siihen miten hyvin ruuna suhtautui uusiin tehtäviin, vaikka sen kisakoulutus onkin vähän laahannut.